Olet kävelymatkalla. Olet matkalla, jossa saat itse
kuvitella ympäristösi. Kuvitelmasi vain ovat rajanasi. Kauneimmat
luonnonantimet, maisemia silmän kantamattomiin. Kauneinta arkkitehtuuria,
maasta korkeuksiin nousevia torneja vai ränsistyviä kerrostaloja. Kuljetko
pimeimpiä kadun kulmia vai käveletkö kirkkainta ja suurinta katua alas.
Valitset seurasi matkallesi, monta seuralaista jää pois,
monen kanssa kinaat, monen kanssa ystävystys. Montaa rakastat ja montaa vihaat,
monta jätät matkalle, monen kanssa puhut. Moni sinua seuraa hiljaa ja moni
hiljaa kääntyy risteyksissä pois. Kuljetko joukossa vai kuljetko yksin keskellä
vai ulkopuolella pitkin sivuteitä.
Kävely matkan saapuessa loppuun katsot koko matkaasi. Matkan
lopulla maisemat näyttävät kovin erilaisilta, kuin matkan aikana niitä
katsoessasi. Ne entiset rauniot eivät vaikutakkaan niin kauheilta ja
pelottavilta, niiden kauniiden ketojen ja kauniin arkkitehtuurin yksityiskohdat
alkavat hiljalleen kadota. Matkaseuralaisia moni on ikävä ja moni saapui
kanssasi loppuunkin saakka. Me itse valitsemme matkalla oman tiemme. Me
valitsemme oman vauhtimme. Haluammeko perille nopeammin vai voiko päivän kaksi
kuluttaa vain ihaillen missä maisemia ja hetkeksi pysähtyä istumaan ja
nauttimaan matkaseuralaisemme seurasta. Me kuljemme pitkin pimeimpiä katuja ja
valoisimpia aukioita. Me ja matkaseuralaisemme voimme nähdä myös valoa
pimeimmälläkin kadulla ja synkkyyttä kirkkaimmallakin kedolla. Matka minkä me
kaikki teemme kohti tuntematonta tietämättä huomisesta ja kaiholla muistellen
eilistä.
Perille saattaneet irtaantuvat omalle matkalleen porteilta.
Astut portista sisään, matka on tullut päätökseen ja olet
päässyt kotiin lepoon ja rauhaan.
Petri – Puutarhuri
Hyvää ja rauhallista 1. Adventti sunnuntaita
