Kesäkukista

Seuraavaksi kirjoittelen muutaman sanan hoitokauden alkajaisiksi kesäkukista ja perennoista.

Kesäkukkia parempi vaihtoehto olisivat aina haudoille perennat. Perennat ovat pitkäikäisiä, vaativat pari vuotta aktiivisempaa hoitoa, mutta ovat lopulta helppo hoitoisempia kuin kesäkukat. Vanhaan kasvilistaukseen voit tutustua myös http://srkpuutarhuri.blogspot.com/2016/07/muutama-sana-kukkasista.html täältä. Nyt hieman täydennetään listaa muutamalla uudella tulokkaalla.

PERENNAT

SÄRKYNYT SYDÄN

Puolivarjossa ja auringossa viihtyvä särkynyt sydän on kauniin kukintonsa vuoksi suosittu perenna hautausmailla. Hautapaikoilla usein nähty kevätpikkusydän jää kasvustoltaan hieman pienemmäksi ja on näin hautapaikoille sopivampi vaihtoehto.

Hallan arka ja erityisesti talvi, jolloin lämpimät säät yllättävät ennen pakkasia on särkyneelle sydämmelle huono.

VERIKURJENPOLVI

Kuva: www.luontoportti.com

Erittäin kauan kukkiva ja hyvin kestävä verikurjenpolvi kasvaa luonnonvaraisena maassamme kedoilla ja kallioiden koloissa. Pitkät, rennot versot peittävät tehokkaasti maanpinnan. kapealiuskaisesta lehdistöstä tulee syksyllä kauniin tummanpunainen.

Korkeus: 20–30 cm. Korkeus riippuu paljon lajikkeesta.
Kasvutapa: Maanmyötäinen tai koheneva riippuen kasvikannasta ja kasvupaikan olosuhteista.
Kukinta: Kesä–elokuu. Kukat ovat punavioletit, vaaleanpunaiset tai valkoiset.
Kasvupaikka: Aurinko, kuiva–tuore, vähäravinteinen.
Taimiväli: 35 cm.

JALOANGERVO

Kuva www.puutarhanlumo.blogspot.com

Jaloangervot ovat kestäviä ryhmäperennoja, jotka suosivat puolivarjoisia, runsasmultaisia paikkoja. Ne ovatkin kotoisin Itä-Aasian ja itäisen Pohjois-Amerikan valoisista metsistä ja kosteilta ruohikoilta. Jaloangervot menestyvät myös auringon paisteessa, kun hyvälaatuista kasvualustaa on riittävästi. Lähellä ei saisi kasvaa metsävaahteran ja koivujen kaltaisia vahvajuurisia puita. Happamuutta sietävinä jaloangervot viihtyvät alppiruusujen, atsaleojen ja hortensioiden seurassa.
Jaloangervot jaetaan useaan lajikeryhmään. Varhaisimmat lajikkeet kukkivat heinäkuun alkupuolella, myöhäisimmät syyskuussa. Jaloangervot ovat melko hyviä perhoskasveja; ne houkuttavat mm. neitoperhosia. Miedosti tuoksuvat kukinnot jäävät kuihduttuaan talventörröttäjiksi. Jaloangervojen tasaiset lehtimättäät leviävät hillitysti. Keväthalla voi vahingoittaa vastaistutettujen jaloangervojen lehtiä. Myöhään loppukeväällä puhkeavasta lehdistöstä voi päätellä kukkien sävyn: mitä tummemman punaiset lehdet, sitä purppuraisemmat kukat.

KOMEA MAKSARUOHO

Pystykasvuiset, korkeahkot maksaruohot kukkivat keskikesästä pitkälle syksyyn. Litteät ja kymmenisen senttiä leveät kukinnot houkuttelevat perhosia ja kimalaisia mettä imemään. Pientä pakkasta kestävät kukat voi kuivata maljakkoon. Mätäsmäinen kasvusto ei leviä koskaan liikaa. Kasvualustan tulee olla 20–40 cm syvä ja hyvin vettä läpäisevä.

Komeamaksaruohot (höstkärleksört) ovat isojen maksaruoholajien risteymiä. Yksi uudemmista lajikkeista on ’Matrona’, jolla on hyvin rotevat maksanpunaiset versot ja vaaleanroosat kukinnot. Komeamaksaruoho ’Herbstfreude’  (kuvassa) on koristeellinen koko kesän vaaleansinivihreine versoineen. Sen suuret kukinnot ehtivät kehittyä vaaleanpunavihreistä tummanpunaisiksi vain Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa kannattaakin istuttaa syysmaksaruohon (Sedum spectabile, kinesisk kärleksört) lajikkeita, kuten liilanpunakukkainen ’Brilliant’ tai punaversoista hurmemaksaruohoa (Sedum ’Common Red’).

Korkeus: 30–50 cm.
Kasvutapa: Pystyversoiset, selvärajaiset, pallomaiset mättäät leviävät hillitysti.
Kukinta: Keskikesästä syystalveen. Isokokoinen kukinto on liilanpunainen tai valkoinen.
Kasvupaikka: Aurinkoinen, kuivahko, keskiravinteinen, läpäisevä.
Taimiväli: 35 cm.

KUUNLILJA

Kuunlilja lajikkeita löytyy kuluttajakaupoista useita kymmeniä. Yleisimmät lempäälän hautausmailla olevat lajit ovat kirjokuunlilja ja hopeakuunlilja. Kuunliljoilla on runsas kasvusto ja kasvi kukkii riippuen lajista kesän ja syksyn välisenä aikana.

Kuunliljan voi alasleikata vuosittain syksyllä niin kasvusto pysyy kurissa. Kuunliljat on syytä jakaa n. 3 - 5 vuoden välein, että istutus pysyy siistinä.

NIITTYSINILATVA

KORKEUS: 30-40 cm

KUKINTA-AIKA: touko-kesäkuu

KASVUPAIKKA: aurinkoinen, puolivarjoinen

TALVENKESTÄVYYS: kestävä

KUKAN VÄRI: sininen, valkoinen

KASVUALUSTA: tuore, multava

ISTUTUSVÄLI: 25-30 cm

Niittysinilatva on helppohoitoinen ja kestävä perenna. Se sopii hyvin esim. kivikkoon ja perennapenkkien reunuksiin. Leviää melko helposti.

KESÄKUKAT

MAISEMABEGONIA

Kokonsa puolesta nimen saanut maisemabegonia on yleinen laji hautapaikoilla. Näyttävä kukkija joka on helppo hoitaa. Miinus puolena on kyllä juurikin koko. Viimeistään hyvänä heinäkuuna maisemabegonia peittää suuremmankin hautakiven taaksensa ja tämän vuoksi soveltuisikin parhaiten vain suurempien hautakivien eteen istutettavaksi.

Kukinto vastaavanlainen kuin annansilmällä, mutta kookkaampi. Helppo hoitaa, mutta osaltaan altis säämuutoksille. Laji kärsii runsaasti kylmistä säistä

VERENPISARA (Fuchsia)

 Fuchsia suvun lajikkeita ja valikoimaa on taimistoilla ja kukkakaupoilla todella runsaasti ja yleensä takuuvarma valinta hautapaikoille. Ennen valintaa kannattaa varmistaa kasvin korkeus. Verenpisara voi kasvaa yli 50 cm korkeaksi ja erityisesti hautapaikoilla tahtavat nimet peittyä kasvien taakse.

AURINKOLIISA

Uuden Guinean liisa on ollut seurakunnan vakituisessa käytössä monta vuotta. Sun Patiens Aurinkoliisa on hiljalleen korvaamassa perinteisiä Sateenkaaripalsami lajikkeita (Uuden Guineanliisa) ja runsaan kukintonsa ja positiivisen palautteen vuoksi ovat nyt pysyvä osa seurakunnankin kasvivalikoimia.

KYYNELVERENPISARA

Kyynelverenpisara - Fuchsia Triphylla ryhmä Hidaskasvuinen kyynelverenpisara pitää tasaisesta kosteudesta. Verenpisaraa lannoitetaan säännöllisesti. Kyynelverenpisaran voi talvettaa, jos sille löytyy sopiva, 10 – 15 -asteinen ja valoisa lepopaikka. Kyynelverenpisara on helppohoitoinen ja varsin yleinen hautausmaa kukka, joka pysyy hyvänä pitkälle syksyyn saakka.

RAUTAYRTTI

Riippaverbenan eli rautayrtin kasvutapa voi olla lajikkeen mukaan riippuva, pystykasvuinen tai pensastava. Kasvin korkeus ja versojen pituus vaihtelevat 20-80cm välillä. Kukan väri voi olla punainen, vaaleanpunainen, tumman- tai vaaleanvioletti, aprikoosi, kermanvalkoinen tai puhtaanvalkoinen. Riippaverbena kukkii runsaasti kesäkuusta pakkasiin asti. Lehdet ovat hammaslaitaiset, harmaanvihreät tai vihreät. Riippaverbena on aurinkoisen kasvupaikan kukka. Se menestyy paahteisella paikalla ja kohtalaisesti puolivarjossa. Varjossa se ei jaksa kukkia. Riippaverbena kestää kohtalaista tuulta ja sadetta.

MITÄ TARKISTAA ENNEN KUIN ISTUTAT ?

Jos olet epävarma, että saatko istuttaa kasvia haudalle voit aina varmistaa asian seurakunnan hautaustoimelta.

ONGELMATILANTEITA ?

Isututusallas kuivuu

Aina riittävä kastelu ei takaa kukkien menestymistä vaan kuivuus voi johtua myös muista asioista.
Maa on liian tiivis
Jos kukkien istutuspohja on kivikkoinen, savinen

Istutus allas hukkuu veteen  

Jos tuntuu että istutusallas hukkuu veteen se on syytä ajoittain nostaa ylös ja tarkistaa että puiden tai pensaiden juuret eivät tuki vesireikiä altaan pohjalla.

Puut ja pensaat

Puiden ja pensaiden istutus ei ole lähtökohtaisesti sallittua ja hautausmaan ylläpitäjällä on oikeus poistaa hautapaikoille istutetut puut ja pensaat ilman erillistä ilmoitusta.

Ilmastosta

En ole se kaikkein luontoystävällisin persoona. Rakastan luontoa, rakastan eläimiä. Jaksan ihmetellä miksi 200 siemenestä kasvaa täysin samanlainen kukka. Jaksan ihmetellä miten koppakuoriainen jo on mitä ihmeellisin hienomekaaninen olento. Jaksan ihmetellä kuinka jokaisella pienimmälläkin eliöllä on oma paikkansa tässä maailmassa. Silti yhä ajan autollani. Syön lihaa (yritän vähentää tätä parhaani mukaan), kierrättämiseni voisi aina olla parempaakin. 7 vuotias tyttäreni muistuttaa minua kierrätyksen tärkeydestä ja 8-vuotias poikani jaksais illat pitkät kertoa avaruuden ihmeellisyydestä. Olen siltikin huolissani luonnosta.

Olen ollut aina etuoikeutettu asumaan maassa, jossa on puisto kävelymatkan päässä. Olen ollut etuoikeutettu asumaan maassa, jossa luonnon ihmeellisyyden voi kohdata kaupungin keskellä . Olen valitettavasti oikeutettu työskentelemään alalla jossa ilmastonmuutokset näkyvät ensimmäisten joukossa. Vieraslajien leviäminen on viime vuosina ollut räjähdysmäistä. Tuskin tulemme enää näkemään nuoruuteni kaltaisia talvia. Runsaat lumimäärät, keskellä talvea olevat lämmin kaudet tulevat olemaan pysyvä osa talveamme. Ilmasto on jo muuttunut, me emme estä enää ilmastonmuutosta vaan estämme ettei se pahenisi.

 On ikävä tosiasia, että me viisastumme vasta sukupolvi sukupolvelta. Isoisäni minulle jo joskus totesi, että minä tulen jättämään hieman paremman maailman seuraavalle sukupolvelle. Hän aina jaksoi muistuttaa kuinka nuoret ovat tulevaisuus ja korjaavat vanhempiensa tekemiä virheitä. Niin oma sukupolveni tekee vanhempiensa kanssa ja myös tuleva sukupolvi mukaan lukien omat lapseni tulevat tekemään minun kanssani.

Ilmastonmuutos on todellinen asia. Aina on mahdollista laittaa pää pensaaseen, huutaa tarpeeksi kovaa ja toivoa parasta. Aina on mahdollista löytää kirjoitettu tieto, jotta ikävän olemassaolon voi kieltää. Se ei silti poista sitä, että se paha tapahtuu ja tulee tapahtumaan vaikka kuinka asioita haluaisi tehdä itselleen paremmaksi. Ei ole olemassa mustavalkoista yhteiskuntaa vaikka sellaista haluttaisiinkin rakentaa. Ehkä me olemme vielä liian riitaisia tulemaan vastaan yhtenäisinä. Se aika tulee vielä joskus vastaan. Jos historialla on tapa toistaa itseään tosin usein liian myöhään.

Minä tiedän että jätän hieman paremman maailman lapsilleni, mutta koska se ketju katkeaa ja ei ole enää maailmaa mitä jättää ?