Muutama sana kukkasista

Jos otetaan pikkasen kevyempää aihetta tällä kertaa aikaisempiin verrattuna. Monta kertaa taas pitänyt ja pitänyt tehdä, mutta ei ole aikaiseksi saatu. Paljon kysellään miksi ja mitä ja nyt hieman kuvia ja listaa miksi ja mitä :)

MONIVUOTINEN PERENNA VAI YKSI VUOTINEN KESÄKUKKA ?

Monesti kuulen mielipiteen "Kesäkukka kuuluu haudalle kesällä", joka ei valitettavasti pidä paikkansa. Kasvivalinta haudalle on aina henkilökohtainen kysymys ja myös pitää sallia se valinta, että kukkia ei haudalle tuoda lainkaan. Haudan hoidon kannalta ei ole päätöstä miten hauta pitää hoitaa, koska kirkkolaki määrää vain seuraavaa " Haudat on pidettävä hautausmaan arvoa vastaavasti hoidettuina. "

Kesäkukilla ja Perennoilla on muutamia eroja.

Hinta

Perenna
+ Perenna tulee aina edullisemmaksi, koska perennan voi säilyttää hautapaikalla monta vuotta eteenpäin

Kesäkukka
- Kesäkukan joutuu vaihtamaan vuosittain

Ekologisuus

Perenna
+ Monivuotinen kasvi on lyhyellä ja pidemmälläkin hoitokaarella ajateltuna moninverroin ekologisempi vaihtoehto

Kesäkukka
- Huonoin vaihto ekologisuuden kannalta katsottuna

Kukinta

Perenna
- Yleensä (poikkeuksia on aina) kukinta aika rajoittuu kevääseen , kesään tai syksyyn

Kesäkukka
- Kukkii läpi koko hoitokauden

Näyttävyys

Riippuen lajivalinnasta molemmista saa hyvinkin näyttävän istutuksen niin pienelle, kuin suurellekkin haudalle, MUTTA Perenna on näyttävimmillään vasta n. 2-3 vuotisena.

Helppohoitoisuus

Perenna
+ Vaatii vastaava hoitoa n. 2 vuotta, jonka jälkeen hoito helpottuu huomattavasti

Kesäkukka
- Vaatii jatkuvaa hoitoa

MITES JOS HAUTA OLIS KOKONAAN NURMIKOLLA ???

Se olisi omaisille kaikista edullisin ja helpoin vaihtoehto. Seurakunta leikkaa nurmikot hautapaikoilta osana haudan lunastusmaksua tietyin reunaehdoin. Jos hautapaikan edusta voidaan nurmettaa ja haudalle ei tuoda istutettavia kukkia lainkaan, niin haudasta tulee käytännössä kokonaan hoitovapaa.

Miksi seurakunta valitsee juuri nämä kasvit ??

Vuosittain seurakuntaa perustaa kesäkukkatilauksensa kokonaisvaltaiseen harkintaan. Valinnoissa painotetaan kasvien näyttävyyttä, kokoa, hoitotoimenpiteitä ja säoden kestävyyttä. Mm. Kovin iso kukkaisia lajeja pyritään välttämään siksi, koska kasvustot körsivät runsaasti vesisateista.

2016 KASVI ESIMERKKEJÄ HAUDOILLE

Tekstejä on lainattu myös suomalainentaimi - sivustolta ja luontoportti.com sivustoilta. 

PERENNAT

SÄRKYNYT SYDÄN

Puolivarjossa ja auringossa viihtyvä särkynyt sydän on kauniin kukintonsa vuoksi suosittu perenna hautausmailla. Hautapaikoilla usein nähty kevätpikkusydän jää kasvustoltaan hieman pienemmäksi ja on näin hautapaikoille sopivampi vaihtoehto.

Hallan arka ja erityisesti talvi, jolloin lämpimät säät yllättävät ennen pakkasia on särkyneelle sydämmelle huono.

VERIKURJENPOLVI

Kuva: www.luontoportti.com

Erittäin kauan kukkiva ja hyvin kestävä verikurjenpolvi kasvaa luonnonvaraisena maassamme kedoilla ja kallioiden koloissa. Pitkät, rennot versot peittävät tehokkaasti maanpinnan. kapealiuskaisesta lehdistöstä tulee syksyllä kauniin tummanpunainen.

Korkeus: 20–30 cm. Korkeus riippuu paljon lajikkeesta.
Kasvutapa: Maanmyötäinen tai koheneva riippuen kasvikannasta ja kasvupaikan olosuhteista.
Kukinta: Kesä–elokuu. Kukat ovat punavioletit, vaaleanpunaiset tai valkoiset.
Kasvupaikka: Aurinko, kuiva–tuore, vähäravinteinen.
Taimiväli: 35 cm.

JALOANGERVO

Kuva www.puutarhanlumo.blogspot.com

Jaloangervot ovat kestäviä ryhmäperennoja, jotka suosivat puolivarjoisia, runsasmultaisia paikkoja. Ne ovatkin kotoisin Itä-Aasian ja itäisen Pohjois-Amerikan valoisista metsistä ja kosteilta ruohikoilta. Jaloangervot menestyvät myös auringon paisteessa, kun hyvälaatuista kasvualustaa on riittävästi. Lähellä ei saisi kasvaa metsävaahteran ja koivujen kaltaisia vahvajuurisia puita. Happamuutta sietävinä jaloangervot viihtyvät alppiruusujen, atsaleojen ja hortensioiden seurassa.
Jaloangervot jaetaan useaan lajikeryhmään. Varhaisimmat lajikkeet kukkivat heinäkuun alkupuolella, myöhäisimmät syyskuussa. Jaloangervot ovat melko hyviä perhoskasveja; ne houkuttavat mm. neitoperhosia. Miedosti tuoksuvat kukinnot jäävät kuihduttuaan talventörröttäjiksi. Jaloangervojen tasaiset lehtimättäät leviävät hillitysti. Keväthalla voi vahingoittaa vastaistutettujen jaloangervojen lehtiä. Myöhään loppukeväällä puhkeavasta lehdistöstä voi päätellä kukkien sävyn: mitä tummemman punaiset lehdet, sitä purppuraisemmat kukat.

KOMEA MAKSARUOHO

Pystykasvuiset, korkeahkot maksaruohot kukkivat keskikesästä pitkälle syksyyn. Litteät ja kymmenisen senttiä leveät kukinnot houkuttelevat perhosia ja kimalaisia mettä imemään. Pientä pakkasta kestävät kukat voi kuivata maljakkoon. Mätäsmäinen kasvusto ei leviä koskaan liikaa. Kasvualustan tulee olla 20–40 cm syvä ja hyvin vettä läpäisevä.

Komeamaksaruohot (höstkärleksört) ovat isojen maksaruoholajien risteymiä. Yksi uudemmista lajikkeista on ’Matrona’, jolla on hyvin rotevat maksanpunaiset versot ja vaaleanroosat kukinnot. Komeamaksaruoho ’Herbstfreude’  (kuvassa) on koristeellinen koko kesän vaaleansinivihreine versoineen. Sen suuret kukinnot ehtivät kehittyä vaaleanpunavihreistä tummanpunaisiksi vain Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa kannattaakin istuttaa syysmaksaruohon (Sedum spectabile, kinesisk kärleksört) lajikkeita, kuten liilanpunakukkainen ’Brilliant’ tai punaversoista hurmemaksaruohoa (Sedum ’Common Red’).

Korkeus: 30–50 cm.
Kasvutapa: Pystyversoiset, selvärajaiset, pallomaiset mättäät leviävät hillitysti.
Kukinta: Keskikesästä syystalveen. Isokokoinen kukinto on liilanpunainen tai valkoinen.
Kasvupaikka: Aurinkoinen, kuivahko, keskiravinteinen, läpäisevä.
Taimiväli: 35 cm.

KUUNLILJA

Kuunlilja lajikkeita löytyy kuluttajakaupoista useita kymmeniä. Yleisimmät lempäälän hautausmailla olevat lajit ovat kirjokuunlilja ja hopeakuunlilja. Kuunliljoilla on runsas kasvusto ja kasvi kukkii riippuen lajista kesän ja syksyn välisenä aikana.

Kuunliljan voi alasleikata vuosittain syksyllä niin kasvusto pysyy kurissa. Kuunliljat on syytä jakaa n. 3 - 5 vuoden välein, että istutus pysyy siistinä.

KESÄKUKAT

MAISEMABEGONIA

Kokonsa puolesta nimen saanut maisemabegonia on yleinen laji hautapaikoilla. Näyttävä kukkija joka on helppo hoitaa. Miinus puolena on kyllä juurikin koko. Viimeistään hyvänä heinäkuuna maisemabegonia peittää suuremmankin hautakiven taaksensa ja tämän vuoksi soveltuisikin parhaiten vain suurempien hautakivien eteen istutettavaksi.

Kukinto vastaavanlainen kuin annansilmällä, mutta kookkaampi. Helppo hoitaa, mutta osaltaan altis säämuutoksille. Laji kärsii runsaasti kylmistä säistä

VERENPISARA (Fuchsia)

 Fuchsia suvun lajikkeita ja valikoimaa on taimistoilla ja kukkakaupoilla todella runsaasti ja yleensä takuuvarma valinta hautapaikoille. Ennen valintaa kannattaa varmistaa kasvin korkeus. Verenpisara voi kasvaa yli 50 cm korkeaksi ja erityisesti hautapaikoilla tahtavat nimet peittyä kasvien taakse.

AURINKOLIISA

Uuden Guinean liisa on ollut seurakunnan vakituisessa käytössä monta vuotta. Sun Patiens Aurinkoliisa on hiljalleen korvaamassa perinteisiä Sateenkaaripalsami lajikkeita (Uuden Guineanliisa) ja runsaan kukintonsa ja positiivisen palautteen vuoksi ovat nyt pysyvä osa seurakunnankin kasvivalikoimia.


MITÄ TARKISTAA ENNEN KUIN ISTUTAT ?

Jos olet epävarma, että saatko istuttaa kasvia haudalle voit aina varmistaa asian seurakunnan hautaustoimelta.

ONGELMATILANTEITA ?

Isututusallas kuivuu

Aina riittävä kastelu ei takaa kukkien menestymistä vaan kuivuus voi johtua myös muista asioista.
Maa on liian tiivis
Jos kukkien istutuspohja on kivikkoinen, savinen

Istutus allas hukkuu veteen  

Jos tuntuu että istutusallas hukkuu veteen se on syytä ajoittain nostaa ylös ja tarkistaa että puiden tai pensaiden juuret eivät tuki vesireikiä altaan pohjalla.

Puut ja pensaat

Puiden ja pensaiden istutus ei ole lähtökohtaisesti sallittua ja hautausmaan ylläpitäjällä on oikeus poistaa hautapaikoille istutetut puut ja pensaat ilman erillistä ilmoitusta.