Parin ympäristöjutun verran

Aloittaessani blogin kirjoittamista, pyrin tietoisesti mielessäni välttämään henkilökohtaisten mielipiteiden julkituomista blogin kautta. 

Mutta nyt haluan tuoda mielipiteen esille. Olin viikolla Ilkon kurssikeskuksella Kangasalla ympäristödiplomin auditoijan koulutuksessa. Kaikki Kiitos koulutuksen järjestäneille erinomaisesta koulutuksesta ja Tampereen seurakuntayhtymän henkilökunnalle erinomaisesta muonituksesta ja huolenpidosta. Mielenkiintoisen koulutuksen osalta minulle heräsi ajatus ympäristöasioista.

Olen tutustunut omassa seurakunnassani ja naapuriseurakunnissa ympäristöasioihin ja niiden hoitoon. Ja ne ovat jo lähtökohtaisesti erinomaisella tasolla ja hienoasti hoidettu ja tähän vaiheeseen mutta…Miksi seurakunnat eivät korosta tätä toimintaa enemmän ja tuo esille?

Vahtimestarit ja seurakuntamestarit ovat näkemissäni seurakunnissa mm. Vähentäneet syntyviä jätemääriä kiitettävästi ja jätteiden hyödyntäminen ja kierrätys on kiitettävällä tasolla. Mutta missä tämä toiminta näkyy ?

Hautausmaan työntekijät pystyvät ylpeilemään ympäristön hyväksi ja monessa seurakunnassa hoitoa on luonnonmukaistettu ja haitallisien torjunta aineiden käytöstä lähes luovuttu ja jopa kokonaan luovuttu.

Mielestäni seurakunnassa ympäristöasioiden hoito on ylpeyden aihe ja siitä tulisi kuuluttaa yhtälailla kallioilla ja kukkuloilla. Kaiken muunkin toiminnan ohella välillä seurakunnat tuntuvat unohtavan, että kirkon tehtävä on huolehtia koko luomakunnasta. Näytetään, että me teemme asioita ympäristön hyväksi.

Lisäksi tämä olkoon paikka henkilökohtaiselle lupaukselle. Jotta en vain puhu asioista ja jätä ne itse toteuttamatta niin työnantajan tarjotessa minulle mahdollisuuden oikeisiin työvälineisiin, lopetan ensi vuonna henkilökohtaisen paperisen työkalenterin käytön kokonaan. Ja samalla haastan myös muut mukaan tähän samaan toimenpiteeseen. Pienin askelin kohti eteenpäin.