Usein huomaan miettiväni, miksi teen työtäni? Kiire, työni aihealue ja työtaakan määrä saavat usein miettimään työni merkitystä minulle ja erityisesti kun katson tekemättömien töiden pinoa: Teenkö tarpeeksi työni eteen? Hautaustoimessa työskentely on henkisesti raskasta työtä. Olen koulutuksissani tavannut useita hautausmaan työntekijöitä sekä esimiehiä ja aina enemmän alan kunnioittamaan tätä työlleen omistautunutta ammattikuntaa.
On hyvin rankkaa kuulla haudankaivajan murehtivan hyvin iäkästä ja sairasta äitiänsä sairaalassa. Samaista haudankaivajaa odotti seuraavana päivänä oma työnsä ja urakkansa seurakunnassa. On traagista kuulla hautaustoimistoa pitävän lapsen menehtymisestä, tietäen että vanhemmat suuren surun kohdatessa palvelevat asiakkaansa silti aina yhtä arvokkaasti ja asianmukaisesti. Mietin usein mikä elämän ongelmienkin keskellä saa tämän ammattikunnan omistautumaan työllensä.
Kesken pohdinnan kävellessäni hautausmaalla, vastaan minua käveli iäkäs naishenkilö. Toivotin tapani mukaan hyvää huomenta ja rouva pyysi saada keskustella kanssani. Hänen aviomiehensä saatettiin haudan lepoon viikkoa aikaisemmin. Hän kätteli ja hänen sanansa jäivät hyvinkin mieleeni:
”Tahdon kiittää sinua ja kaikkia seurakunnan työntekijöitä siunauksen järjestämisestä. Ja en voi vain kuin toivoa, että joskus saan itsekin poistua haudan lepoon rakkaan aviomieheni rinnalle yhtä arvokkaasti.”
Meistä jokainen on menettänyt läheisiä ihmisiä. Minä tahdon omalta osaltani antaa kiitokseni kaikille läheisieni viimeiselle matkalle saattaneille ja heidän viimeistä leposijaa hoitaville työntekijöille. Te olette arvokkaassa työssä.
Petri - Puutarhuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti