Kun luonto kosketti ja pahasti

Kuulin eräässä koulutuksessa puhki kuluneen lauseen ”pitäisi ajatella aina ilman värittyneitä laseja”. 

En halua olla ikävä mutta….me jokainen katsomme maailmaa värittyneiden lasien kautta. Sinulla on oma maailmankatsomuksesi jonka heijastat mielipiteisiisi ja katsastaa ympäröivää maailmaa sen mukaisesti. Aivan kuten minulla.

Minulle luonnossa ei aiemmin ollut merkityksellistä. Ainakaan niin että olisin ymmärtänyt sen itse. Oma ymmärrykseni luonnon merkityksestä alkoi valaistua vasta korkeakoulututkintoni aikana. Minulle luonto muuttui tärkeämmäksi, aloin nauttia liikkumisesta luonnon helmassa. Kaiholla voin sanoa että ikävöin opiskelija asuntolaan luonnonläheisyyden ja ikkunan maiseman vuoksi. Nykyisestä asunnostani näen muita taloja, mutta palvelut ovat lähettyvilläni.

Ajan yhä omalla henkilöautolla. Lajittelukin kotitaloudessamme ei ole parhaimmasta päästä. Yritän syödä parhaani mukaan kasvisruokaa arjessani. Paperia kulutan yhä liikaa, mutta olen ylpeä suunnasta koko ajan paperittomaan suuntaan. Yritän parhaani muuttaa suuntaani, että luonto ympärilläni voisi paremmin. Teen sen pieni askel kerrallaan.

Jos Suomi tuntuu liian pieneltä vaikuttajalta maapallollamme, yritä muistaa seuraavaa. Me vaikutamme siihen ovatko järvemme siniset tulevaisuudessa. Me vaikutamme siihen hengitämmekö puhdasta ilmaa omissa metsissämme. Me vaikutamme siihen miten luonto voi ympärillämme.

Oletko valmis luopumaan siitä siksi, että asia vaatii vaivaa? Siksi että se vaatii päätöksiä ? Siksi että helpompi on kääntää poski kun vastata ongelmaan.

Helppo tie on olemassa aina. Helppo tie tarkoittaa että luovutamme ja me menetämme luonnon ympäriltämme. Ehkä emme voi pelastaa maailmaa, mutta voimme pelastaa oman luontomme.

Egosentrisessä yhteiskunnassa on ajoittain vaikea nähdä kaikkea hyvää ja kaunista ympärillämme.

Ja viimeiseksi kun sanot että yhden pienen ihmisen panos ei merkitse mitään, muista että kaikki suuret muutokset lähtevät liikkeelle yhdestä ihmisestä. Tiesitkö, että se voisit olla juuri sinä ?

Ilmastosta

En ole se kaikkein luontoystävällisin persoona. Rakastan luontoa, rakastan eläimiä. Jaksan ihmetellä miksi 200 siemenestä kasvaa täysin samanlainen kukka. Jaksan ihmetellä miten koppakuoriainen jo on mitä ihmeellisin hienomekaaninen olento. Jaksan ihmetellä kuinka jokaisella pienimmälläkin eliöllä on oma paikkansa tässä maailmassa. Silti yhä ajan autollani. Syön lihaa (yritän vähentää tätä parhaani mukaan), kierrättämiseni voisi aina olla parempaakin. 7 vuotias tyttäreni muistuttaa minua kierrätyksen tärkeydestä ja 8-vuotias poikani jaksais illat pitkät kertoa avaruuden ihmeellisyydestä. Olen siltikin huolissani luonnosta.

Olen ollut aina etuoikeutettu asumaan maassa, jossa on puisto kävelymatkan päässä. Olen ollut etuoikeutettu asumaan maassa, jossa luonnon ihmeellisyyden voi kohdata kaupungin keskellä . Olen valitettavasti oikeutettu työskentelemään alalla jossa ilmastonmuutokset näkyvät ensimmäisten joukossa. Vieraslajien leviäminen on viime vuosina ollut räjähdysmäistä. Tuskin tulemme enää näkemään nuoruuteni kaltaisia talvia. Runsaat lumimäärät, keskellä talvea olevat lämmin kaudet tulevat olemaan pysyvä osa talveamme. Ilmasto on jo muuttunut, me emme estä enää ilmastonmuutosta vaan estämme ettei se pahenisi.

 On ikävä tosiasia, että me viisastumme vasta sukupolvi sukupolvelta. Isoisäni minulle jo joskus totesi, että minä tulen jättämään hieman paremman maailman seuraavalle sukupolvelle. Hän aina jaksoi muistuttaa kuinka nuoret ovat tulevaisuus ja korjaavat vanhempiensa tekemiä virheitä. Niin oma sukupolveni tekee vanhempiensa kanssa ja myös tuleva sukupolvi mukaan lukien omat lapseni tulevat tekemään minun kanssani.

Ilmastonmuutos on todellinen asia. Aina on mahdollista laittaa pää pensaaseen, huutaa tarpeeksi kovaa ja toivoa parasta. Aina on mahdollista löytää kirjoitettu tieto, jotta ikävän olemassaolon voi kieltää. Se ei silti poista sitä, että se paha tapahtuu ja tulee tapahtumaan vaikka kuinka asioita haluaisi tehdä itselleen paremmaksi. Ei ole olemassa mustavalkoista yhteiskuntaa vaikka sellaista haluttaisiinkin rakentaa. Ehkä me olemme vielä liian riitaisia tulemaan vastaan yhtenäisinä. Se aika tulee vielä joskus vastaan. Jos historialla on tapa toistaa itseään tosin usein liian myöhään.

Minä tiedän että jätän hieman paremman maailman lapsilleni, mutta koska se ketju katkeaa ja ei ole enää maailmaa mitä jättää ?

Matkalla

Olet kävelymatkalla. Olet matkalla, jossa saat itse kuvitella ympäristösi. Kuvitelmasi vain ovat rajanasi. Kauneimmat luonnonantimet, maisemia silmän kantamattomiin. Kauneinta arkkitehtuuria, maasta korkeuksiin nousevia torneja vai ränsistyviä kerrostaloja. Kuljetko pimeimpiä kadun kulmia vai käveletkö kirkkainta ja suurinta katua alas.

Valitset seurasi matkallesi, monta seuralaista jää pois, monen kanssa kinaat, monen kanssa ystävystys. Montaa rakastat ja montaa vihaat, monta jätät matkalle, monen kanssa puhut. Moni sinua seuraa hiljaa ja moni hiljaa kääntyy risteyksissä pois. Kuljetko joukossa vai kuljetko yksin keskellä vai ulkopuolella pitkin sivuteitä.

Kävely matkan saapuessa loppuun katsot koko matkaasi. Matkan lopulla maisemat näyttävät kovin erilaisilta, kuin matkan aikana niitä katsoessasi. Ne entiset rauniot eivät vaikutakkaan niin kauheilta ja pelottavilta, niiden kauniiden ketojen ja kauniin arkkitehtuurin yksityiskohdat alkavat hiljalleen kadota. Matkaseuralaisia moni on ikävä ja moni saapui kanssasi loppuunkin saakka. Me itse valitsemme matkalla oman tiemme. Me valitsemme oman vauhtimme. Haluammeko perille nopeammin vai voiko päivän kaksi kuluttaa vain ihaillen missä maisemia ja hetkeksi pysähtyä istumaan ja nauttimaan matkaseuralaisemme seurasta. Me kuljemme pitkin pimeimpiä katuja ja valoisimpia aukioita. Me ja matkaseuralaisemme voimme nähdä myös valoa pimeimmälläkin kadulla ja synkkyyttä kirkkaimmallakin kedolla. Matka minkä me kaikki teemme kohti tuntematonta tietämättä huomisesta ja kaiholla muistellen eilistä.

Perille saattaneet irtaantuvat omalle matkalleen porteilta.

Astut portista sisään, matka on tullut päätökseen ja olet päässyt kotiin lepoon ja rauhaan.

Petri – Puutarhuri

Hyvää ja rauhallista 1. Adventti sunnuntaita