Kun luonto kosketti ja pahasti

Kuulin eräässä koulutuksessa puhki kuluneen lauseen ”pitäisi ajatella aina ilman värittyneitä laseja”. 

En halua olla ikävä mutta….me jokainen katsomme maailmaa värittyneiden lasien kautta. Sinulla on oma maailmankatsomuksesi jonka heijastat mielipiteisiisi ja katsastaa ympäröivää maailmaa sen mukaisesti. Aivan kuten minulla.

Minulle luonnossa ei aiemmin ollut merkityksellistä. Ainakaan niin että olisin ymmärtänyt sen itse. Oma ymmärrykseni luonnon merkityksestä alkoi valaistua vasta korkeakoulututkintoni aikana. Minulle luonto muuttui tärkeämmäksi, aloin nauttia liikkumisesta luonnon helmassa. Kaiholla voin sanoa että ikävöin opiskelija asuntolaan luonnonläheisyyden ja ikkunan maiseman vuoksi. Nykyisestä asunnostani näen muita taloja, mutta palvelut ovat lähettyvilläni.

Ajan yhä omalla henkilöautolla. Lajittelukin kotitaloudessamme ei ole parhaimmasta päästä. Yritän syödä parhaani mukaan kasvisruokaa arjessani. Paperia kulutan yhä liikaa, mutta olen ylpeä suunnasta koko ajan paperittomaan suuntaan. Yritän parhaani muuttaa suuntaani, että luonto ympärilläni voisi paremmin. Teen sen pieni askel kerrallaan.

Jos Suomi tuntuu liian pieneltä vaikuttajalta maapallollamme, yritä muistaa seuraavaa. Me vaikutamme siihen ovatko järvemme siniset tulevaisuudessa. Me vaikutamme siihen hengitämmekö puhdasta ilmaa omissa metsissämme. Me vaikutamme siihen miten luonto voi ympärillämme.

Oletko valmis luopumaan siitä siksi, että asia vaatii vaivaa? Siksi että se vaatii päätöksiä ? Siksi että helpompi on kääntää poski kun vastata ongelmaan.

Helppo tie on olemassa aina. Helppo tie tarkoittaa että luovutamme ja me menetämme luonnon ympäriltämme. Ehkä emme voi pelastaa maailmaa, mutta voimme pelastaa oman luontomme.

Egosentrisessä yhteiskunnassa on ajoittain vaikea nähdä kaikkea hyvää ja kaunista ympärillämme.

Ja viimeiseksi kun sanot että yhden pienen ihmisen panos ei merkitse mitään, muista että kaikki suuret muutokset lähtevät liikkeelle yhdestä ihmisestä. Tiesitkö, että se voisit olla juuri sinä ?

Ilmastosta

En ole se kaikkein luontoystävällisin persoona. Rakastan luontoa, rakastan eläimiä. Jaksan ihmetellä miksi 200 siemenestä kasvaa täysin samanlainen kukka. Jaksan ihmetellä miten koppakuoriainen jo on mitä ihmeellisin hienomekaaninen olento. Jaksan ihmetellä kuinka jokaisella pienimmälläkin eliöllä on oma paikkansa tässä maailmassa. Silti yhä ajan autollani. Syön lihaa (yritän vähentää tätä parhaani mukaan), kierrättämiseni voisi aina olla parempaakin. 7 vuotias tyttäreni muistuttaa minua kierrätyksen tärkeydestä ja 8-vuotias poikani jaksais illat pitkät kertoa avaruuden ihmeellisyydestä. Olen siltikin huolissani luonnosta.

Olen ollut aina etuoikeutettu asumaan maassa, jossa on puisto kävelymatkan päässä. Olen ollut etuoikeutettu asumaan maassa, jossa luonnon ihmeellisyyden voi kohdata kaupungin keskellä . Olen valitettavasti oikeutettu työskentelemään alalla jossa ilmastonmuutokset näkyvät ensimmäisten joukossa. Vieraslajien leviäminen on viime vuosina ollut räjähdysmäistä. Tuskin tulemme enää näkemään nuoruuteni kaltaisia talvia. Runsaat lumimäärät, keskellä talvea olevat lämmin kaudet tulevat olemaan pysyvä osa talveamme. Ilmasto on jo muuttunut, me emme estä enää ilmastonmuutosta vaan estämme ettei se pahenisi.

 On ikävä tosiasia, että me viisastumme vasta sukupolvi sukupolvelta. Isoisäni minulle jo joskus totesi, että minä tulen jättämään hieman paremman maailman seuraavalle sukupolvelle. Hän aina jaksoi muistuttaa kuinka nuoret ovat tulevaisuus ja korjaavat vanhempiensa tekemiä virheitä. Niin oma sukupolveni tekee vanhempiensa kanssa ja myös tuleva sukupolvi mukaan lukien omat lapseni tulevat tekemään minun kanssani.

Ilmastonmuutos on todellinen asia. Aina on mahdollista laittaa pää pensaaseen, huutaa tarpeeksi kovaa ja toivoa parasta. Aina on mahdollista löytää kirjoitettu tieto, jotta ikävän olemassaolon voi kieltää. Se ei silti poista sitä, että se paha tapahtuu ja tulee tapahtumaan vaikka kuinka asioita haluaisi tehdä itselleen paremmaksi. Ei ole olemassa mustavalkoista yhteiskuntaa vaikka sellaista haluttaisiinkin rakentaa. Ehkä me olemme vielä liian riitaisia tulemaan vastaan yhtenäisinä. Se aika tulee vielä joskus vastaan. Jos historialla on tapa toistaa itseään tosin usein liian myöhään.

Minä tiedän että jätän hieman paremman maailman lapsilleni, mutta koska se ketju katkeaa ja ei ole enää maailmaa mitä jättää ?

Seurakunta ja ympäristö

IPCC:n julkaiseman ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia käsittelevän raportin myötä nostaisin jälleen esille hieman ympäristökysymyksiä. Tällä kertaa vaaliteemojen kunniaksi nostaisin muutaman mielipiteen eri ehdokkaiden antamista vastauksista koskien koskien seurakuntien ympäristödiplomia ja ympäristöasioita.

Ehdokkaiden vastaukset on koottu satunnaisesti Tampereen ympärysseurakuntien ehdokkaiden vastauksista. Vastauksia on muutettu, jotta alkuperäinen kirjoittaja ei selviäisi (ainakaan ilman isoa salapoliisityötä)

Seuraavaksi muutamia yleisimpiä argumentteja ja niihin omia henkilökohtaisia mielipiteitäni.

Huom!
Seuraavat vastineeni käsittelevät Lempäälän seurakunnan toimintatapoja.

”Seurakunnan kiinteistöissä tulisi siirtyä kotimaiseen uusiutuvaan energiaan”

Seurakunnan omistuskiinteistöjen energian lähteet kartoitettiin osana seurakunnan ympäristödiplomi työtä 2015-2016 tuolloin seurakunnan kaikkiin kiinteistöihin sähkö oli kotimaista ja uusiutuvaa energiaa. Nykytilannetta ei ole varmistettu. Lisäksi kiinteistöosakeyhtiöiden ja taloyhtiöiden nykytilanne ei ole selvillä.

”Seurakunnan ympäristödiplomi on vain paperia ja turhaa kokoustamista”

Yleinen keskustelun aihe. Seurakunnan ympäristödiplomi on kirkon oma ympäristösertifikaatti. Vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi joutsen merkki.

Ympäristösertifikaatin määritelmä:
riippumattoman toimijan myöntämä tunnustus siitä, että yhteisön ympäristöjärjestelmän tai ympäristöohjelman mukainen toiminta vastaa ulkoisesti asetettuja kriteerejä

Seurakunnan ympäristödiplomin auditoi aina ulkopuolinen henkilö, joka raportoi paikalliselle tuomiokapitulille. Tuomiokapituli lähettää päätöksen kirkkohallitukselle ja seurakunnan hyväksytyn ympäristödiplomin allekirjoittaa aina arkkipiispa.
Prosessi on osin pitkällinen, mutta prosessista on tahdottu tarkoituksella muovata sellainen, että ympäristödiplomi on kaikkea muuta kuin paperi pöydällä tai viraston seinällä.

”Ilmastonmuutos ei kuulu seurakunnille vaan muille toimijoille”

Myös perinteinen kommentointi. Ilmastonmuutoksen on arvioitu olevan suurin yksittäinen syy pakolaisuuteen vuoteen 2030 mennessä. Kirkko ei voi nojata vain toivoon paremmasta tulevaisuudesta painamalla pään pensaaseen vaan toimia suunnan näyttäjänä. Seurakuntien tulee olla esimerkki ihmisille ja opettaa myös tuleville sukupolville, että meidän velvollisuutemme on huolehtia toisistamme yhteisönä ja myös koko luomakunnasta.

”Seurakunta voi toimia ympäristötietoisesti…”

Seurakunta toimii jo nyt ympäristötietoisesti. Mm. Seurakunnan hautaustoimi  on yksi Pirkanmaan alueen ympäristöystävällisimmin toimivista. Seurakunnan sähkökäyttöisten puutarhakoneiden osuus on nyt jo 50 % ja suuremman prosentin esteenä on, että sähkökäyttöisiä ammattikoneita ei ole enempää meidän tarpeisiimme.

Seurakunnan kiinteistöjen tuotteiden ja jätteiden kierrätysaste ja uusiokäyttöaste on niin korkea ettei sitä voinut katsoa edes parannettavaksi asiaksi seurakunnan jätehuoltosuunnitelmissa.

Tässä vain siis osa koko kokonaisuudesta.

”Ympäristödiplomin sijaan voidaan lajitella enemmän”

Seurakuntien ympäristödiplomi käsittää seurakunnassa kaiken jätehuollosta, siivoukseen, työturvallisuuteen, työhyvinvointiin ja myös messuihin, rippikouluihin ja päivittäiseen toimintaan. Jätteiden lajittelu on yksi todella pieni osa kokonaisuutta.

”Ympäristöasioilla ei ole vaikutusta työntekoon”

Vaihtamalla työkoneita akkukäyttöisiin tai puhtaampiin polttoaineisiin lisätään työntekijöiden työturvallisuutta ja työmukavuutta. Tätä kautta rahallinen panostus saadaan suoraan takaisin kasvaneena työtehokkuutena.

Siivouskemikaalien vähentäminen vaikuttaa tutkitusti suoraan työturvallisuuteen ja siistijöiden poissaoloihin ja työssäjaksamiseen.

Ja listaahan toki voi jatkaa

Voin hyvin suurella ylpeydellä myös sanoa, että seurakuntamme hengellisen työn työntekijätkin ovat ympäristöasioiden suhteen hyvin edellä aikaa ja myös tietoisia niiden tärkeydestä.

Ympäristödiplomin tärkeimpiä työkaluja ovat seurakunnan ympäristökasvatus joka opettaa meitä kunnioittamaan luomakuntaa kokonaisuutena ja siitä kuinka voi olla yhtä jumalan kanssa jokaisella hiljaisella askeleella ihan oman lähimetsänkin siimeksessä.

Ja miksi tätä ei kannattaisi ? Meillä kun on velvollisuus huolehtia koko luomakunnastamme.

Pienten osien summa

Oma kiinnostukseni luontoon heräsi vasta kunnolla opiskelujeni alkaessa Lepaan Ammattikorkeakoulussa. Valokuvaus harrastukseni myötä aloin kiinnostua luonnon laajoista kokonaisuuksista ja sen pienen pienistä yksityiskohdista. Mistä kaikki ympärillämme rakentuukaan ?

Näkemämme maisema koostuu sadoista pienistä yksityiskohdista. Metsässä on välillä maltettava laskeutua maahan polvillensa. Tunnustella maata. Pohjaa mille kaikki päällä oleva rakentuu. Jokainen pohja on erilainen ja kaikki kasvit eivät kasva erilaisilla pohjilla.

Metsätyypeistä rehevin ja runsaslajisin on suomessa lehto. Lehtometsän lajikirjoa leimaavat tyyypillisesti aluskasvillisuuten kukkivat vuokot suurina mattoina. Pensaskerros ja puulajien kasvu on runsasta ja näyttävää. Puusto muodostuu niin havu- kuin lehtipuista. Lehtoja Suomen metsäpinta-alasta on noin 1 %.

Neva on puuton suoalue ja usein myös hyvin kostea suo. Nevalla huomion tulee kiinnittyä yksityiskohtiin. Nevoilla on suuri merkitys Teereiden soidinpaikkoina ja erityisesti karpalosoina. Kun silmä kiinnittyy yksityiskohtiin nevoilta aukeaa kokonaan oma maailmansa.

Puutarhurina olon ikuinen mielenkiinto on luonnon ja kasvien mysteerio. Vaikka me kuinka hoidamme kesänkukkijoita kastelemalla, hoivaamalla ja lannoittamalla voi lopulta tulos olla kasvin kuolema. Kuitenkin voikukalle voi riittää vain yksi pieni rako autotiessä.

Talvemme ovat muuttuneet luonnolle armottomimmiksi. Kylmien ja lämpimien säiden vaihtelu tuo luonnollekkin turhaa toivoa. Kylmää seurannut lämmin kausi keväällä voi saada aikaan kasvien kasvuun lähdön ja seurannut takatalvi niiden kuoleman. Tämän jälkeen on lopulta arvoitus kuka tuon toivon nuukahtamisen jälkeen nousee ylös. Ja  myönnettäköön yhä useammin yllätyn kun ne nousijat näen kesän alkaessa.

Luonnossa jokaisella pienelläkin osalla on merkityksensä. Luonto ja ihmisyys on monien osiensa summa. Jokainen kokonaisuus koostuu pienen pienistä elämän rakennuspalikoista, jotka tekevät meistä jokaisesta jotain ainutlaatuista. Kourallinen metsämaata sisältää enemmän pieneliöitä ja mikrobeja, kun maapallolla on ihmisiä.

Sinä lukija olet ainutlaatuinen ihmisenä, ainoa laatuasi, omien pienten osiesi summa ja se sinussa on kaikkein parasta.

Suurista kokonaisuuksista

kuin pienistä yksityiskohdista

Minun ympäristöni

Olin edellisellä viikolla kirkon ympäristöpäivillä Jyväskylässä.

Ympäristöpäivillä tunsin itseni todella etuoikeutetuksi päästessäni kuulemaan WWF:n edustajaa, Pentti Linkolaa, Pauliina Kainulaista, Sini Saarelaa ja muita suomalaisia merkittäviä ympäristönsuojelu vaikuttajia. Päivien vaikutus itseeni oli suuri ja voin aidosti sanoa, että päivien alla tulin entistä vakuuttuneemmaksi kirkon merkityksestä ympäristölle ja omasta tahdostani ajaa eteenpäin ympäristöasioita seurakunnassani, niin työntekijänä kuin seurakuntalaisena.

Ympäristöpäivillä oli esillä hyvin havainnollistava kuva ympäristötyöstä. Muutos vastarinta on erityisen hyvin kuvattuna oikealla puun juurella 

Päivien aikana ihmiset kirjoitusten ja tarinoiden takana toivat esille ajatuksiaan ympäristötyöstä. Kaikesta negatiivisesta uutisoinnista huolimatta meillä on ympäristön pelastamisen kanssa toivoa.

Ympäristökysymysten käsittelyssä monesti esille herännyt dilemma kysymys on tekeekö kirkko ympäristöasioita vain yleisen kansalaisvelvollisuuden vuoksi vai teologisten kysymysten vuoksi ?

Oman ajatusmaailmani mukaan meidän kaikkien velvollisuus on osoittaa lähimmäisen rakkautta kaikille ympärillämme oleville ihmisille ja koko luomakunnalle. Me olemme osa kokonaisuutta ja meitä ei olisi ilman ympärillämme olevaa luonnon ihmettä.

Ensi kerralla luonnossa kävellessäsi. Pysähdy kasvin äärelle ja kumarru hetkeksi ihailemaan luonnon tarjoamaa voimaa ja kauneutta.

Petri – Puutarhuri 

Puutarhurin normipäivä :) 

Ympärisöpäivillä hyvin lämmin uusi tuttavuus oli A Rocha Suomi - Kristityt luonnon puolesta Ry. Kannatan ja rohkaisen kaikkia tutustumaan tämän kansainvälisen yhdistyksen toimintaan koko luomakunnan eteen. Lisätietoja saa osoitteesta http://www.arocha.org/fi-fi/index.html.