IPCC:n julkaiseman ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia käsittelevän raportin myötä nostaisin jälleen esille hieman ympäristökysymyksiä. Tällä kertaa vaaliteemojen kunniaksi nostaisin muutaman mielipiteen eri ehdokkaiden antamista vastauksista koskien koskien seurakuntien ympäristödiplomia ja ympäristöasioita.
Ehdokkaiden vastaukset on koottu satunnaisesti Tampereen ympärysseurakuntien ehdokkaiden vastauksista. Vastauksia on muutettu, jotta alkuperäinen kirjoittaja ei selviäisi (ainakaan ilman isoa salapoliisityötä)
Seuraavaksi muutamia yleisimpiä argumentteja ja niihin omia henkilökohtaisia mielipiteitäni.
Huom!
Seuraavat vastineeni käsittelevät Lempäälän seurakunnan toimintatapoja.
”Seurakunnan kiinteistöissä tulisi siirtyä kotimaiseen uusiutuvaan energiaan”
Seurakunnan omistuskiinteistöjen energian lähteet kartoitettiin osana seurakunnan ympäristödiplomi työtä 2015-2016 tuolloin seurakunnan kaikkiin kiinteistöihin sähkö oli kotimaista ja uusiutuvaa energiaa. Nykytilannetta ei ole varmistettu. Lisäksi kiinteistöosakeyhtiöiden ja taloyhtiöiden nykytilanne ei ole selvillä.
”Seurakunnan ympäristödiplomi on vain paperia ja turhaa kokoustamista”
Yleinen keskustelun aihe. Seurakunnan ympäristödiplomi on kirkon oma ympäristösertifikaatti. Vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi joutsen merkki.
Ympäristösertifikaatin määritelmä:
riippumattoman toimijan myöntämä tunnustus siitä, että yhteisön ympäristöjärjestelmän tai ympäristöohjelman mukainen toiminta vastaa ulkoisesti asetettuja kriteerejä
Seurakunnan ympäristödiplomin auditoi aina ulkopuolinen henkilö, joka raportoi paikalliselle tuomiokapitulille. Tuomiokapituli lähettää päätöksen kirkkohallitukselle ja seurakunnan hyväksytyn ympäristödiplomin allekirjoittaa aina arkkipiispa.
Prosessi on osin pitkällinen, mutta prosessista on tahdottu tarkoituksella muovata sellainen, että ympäristödiplomi on kaikkea muuta kuin paperi pöydällä tai viraston seinällä.
”Ilmastonmuutos ei kuulu seurakunnille vaan muille toimijoille”
Myös perinteinen kommentointi. Ilmastonmuutoksen on arvioitu olevan suurin yksittäinen syy pakolaisuuteen vuoteen 2030 mennessä. Kirkko ei voi nojata vain toivoon paremmasta tulevaisuudesta painamalla pään pensaaseen vaan toimia suunnan näyttäjänä. Seurakuntien tulee olla esimerkki ihmisille ja opettaa myös tuleville sukupolville, että meidän velvollisuutemme on huolehtia toisistamme yhteisönä ja myös koko luomakunnasta.
”Seurakunta voi toimia ympäristötietoisesti…”
Seurakunta toimii jo nyt ympäristötietoisesti. Mm. Seurakunnan hautaustoimi on yksi Pirkanmaan alueen ympäristöystävällisimmin toimivista. Seurakunnan sähkökäyttöisten puutarhakoneiden osuus on nyt jo 50 % ja suuremman prosentin esteenä on, että sähkökäyttöisiä ammattikoneita ei ole enempää meidän tarpeisiimme.
Seurakunnan kiinteistöjen tuotteiden ja jätteiden kierrätysaste ja uusiokäyttöaste on niin korkea ettei sitä voinut katsoa edes parannettavaksi asiaksi seurakunnan jätehuoltosuunnitelmissa.
Tässä vain siis osa koko kokonaisuudesta.
”Ympäristödiplomin sijaan voidaan lajitella enemmän”
Seurakuntien ympäristödiplomi käsittää seurakunnassa kaiken jätehuollosta, siivoukseen, työturvallisuuteen, työhyvinvointiin ja myös messuihin, rippikouluihin ja päivittäiseen toimintaan. Jätteiden lajittelu on yksi todella pieni osa kokonaisuutta.
”Ympäristöasioilla ei ole vaikutusta työntekoon”
Vaihtamalla työkoneita akkukäyttöisiin tai puhtaampiin polttoaineisiin lisätään työntekijöiden työturvallisuutta ja työmukavuutta. Tätä kautta rahallinen panostus saadaan suoraan takaisin kasvaneena työtehokkuutena.
Siivouskemikaalien vähentäminen vaikuttaa tutkitusti suoraan työturvallisuuteen ja siistijöiden poissaoloihin ja työssäjaksamiseen.
Ja listaahan toki voi jatkaa
Voin hyvin suurella ylpeydellä myös sanoa, että seurakuntamme hengellisen työn työntekijätkin ovat ympäristöasioiden suhteen hyvin edellä aikaa ja myös tietoisia niiden tärkeydestä.
Ympäristödiplomin tärkeimpiä työkaluja ovat seurakunnan ympäristökasvatus joka opettaa meitä kunnioittamaan luomakuntaa kokonaisuutena ja siitä kuinka voi olla yhtä jumalan kanssa jokaisella hiljaisella askeleella ihan oman lähimetsänkin siimeksessä.
Ja miksi tätä ei kannattaisi ? Meillä kun on velvollisuus huolehtia koko luomakunnastamme.
